Tarinat

Kyynelvirta

Yhtenä päivänä se Prinsessa tajus,

ettei se Olemattoman Maan Prinssi

koskaan tulis sen luokse.

 

Ja se Prinsessa alkoi itkeä

ja se itki niin kauan,

että sen kyynelistä tuli virta ja

sitä virtaa pitkin se Prinsessa purjehti

kauas pois.

Akvatinta, pehmeäpohja

Niittyneito ja elämän lapset

Niittyneidolla on viisi lasta. Kolme heistä kuoli ennenkuin ehti syntyä.

Ihmiset sanoivat, että mitä niitä suremaan, eihän niistä mitään olisi tullut. 

 

Niittyneidolle ne olivat elämän lapsia. Mahdollisuuksia ja lupauksia. 

 

Iltaisin neito hyräili heille:

" Elämä niinkuin kukannuppu,

herkkä kuin kesäheinä;

lämmin, pehmeä ja kevyt kevättuuli

otti sinut käsivarsilleen ja kantoi ylös pilviin. 

Ole kevättuuli lempeä lapselleni ja tuo hänet

kuiskimaan ja nauramaan korvaani."

 

 

Akvatinta, pehmeä pohja
 

Niittyneito kohtaa kuoleman

Kuolema tuli Niittyneidon luo

rajusti, väkivaltaisesti, ilmoittamatta.

Neidon rakastettu hukkui

syysmyrskyihin.

Hukkui ja katosi.

 

Neito itki ja suri, tuska repi

hänen mielensä palasiksi.

Neito paleli ja tärisi. Kylmä vesi

oli vienyt hänen rakkaansa.

 

Neito yritti etsiä lohtua ja lämpöä

kietoutumalla rakastettunsa vaatteisiin.

Vaatteissa tuntui tuttu tuoksu.

Se rauhoitti ja lohdutti.

 

Neidon sieluun jäi tyhjä ja

kipeä haava.

 

Kun ikävä ylitti hänen voimansa,

neito meni meren rantaan.

Hän riisui vaatteensa ja astui mereen.

 

Ensin vesi tuntui kylmältä, mutta kohta

neito alkoi lämmetä. Niittyneito tunsi,

kuinka rakastettu kietoutui hänen ympärilleen.

Hyväili, siveli ja otti hänet

kiihkeään kosteaan syliinsä.

 

Neito hyvästeli rakkaansa. Veden valuessa,

hän tunsi, kuinka rakkaan kädet

viipyivät vielä hetken ja katosivat.

 

Neito kuiskasi: "Meren pohjassa lepää rakkaani."

 Akvatinta, pehmeä pohja

Kaipuu

Tunnen kaipuuta,

kun näen syksyn lehtien putoavan,

leijailevan tuulen sylissä maahan.

 

Ihailen niiden rohkeutta, kun ne jättävät

turvallisen ja tutun.

Luopuvat entisestä ja hyppäävät

loistonsa hetkellä tuntemattomaan.

 

Lyhyeen villiin yhteislentoon,

ennen kuin kohtaavat maan

ja kuoleman.

Synkkyys

En edes huomannut,

kun aurinko lakkasi paistamasta.

V. 2001

Kevät

Katselen, kuinka jäät hitaasti häviävät järveen ja

lokkipojat ihmettelevät, mihin "maa katosi jalkojen alta." 

V. 2006

Kesäloma alkaa

Kuikkien sivistynyt kutsu sekoittuneena

kuhankeittäjien käytännönläheiseen viestiin.

Vain härkälintujen suloinen karjunta muistuttaa arjesta.

V. 2007

Keveä ajatus

Istun meren rannalla ja ajattelen perhosenkeveitä ajatuksia.

Toivottavasti joku niistä lentää luoksesi. 

V. 2000
Julkaise syötteitä